Kokemuksiani Erasmus+:sta and Euroopan solidaarisuusjoukoista

Hei kaikille! Nimeni on Elisa. Opiskelen Helsingin yliopistossa. Pääaineenani on kulttuurintutkimus, sivuaineina taidehistoria ja ranskan kieli. Olen pienestä asti matkustellut perheeni kanssa, ja tämän takia matkustaminen ja eri kulttuurit ovat kiinnostaneet minua aina. Toivoin kuitenkin, että pääsisin matkustamaan myös itsenäisesti ja tutustumaan muihin kansainvälisiin nuoriin ihmisiin. Kaverini esitteli minulle Facebook-tilin “Go international Villa Elba”, jonka kautta tutustuin EU:n nuoriso-ohjelmien mahdollisuuksiin.

Täytin juuri 24, mutta olen osallistunut 15-vuotiaasta lähtien Erasmus+ -ohjelman nuorisovaihtoihin ympäri Eurooppaa. Matkustin ensimmäisen kerran Italiaan, Torinoon. Osallistuin nuorisovaihtoon, jossa oli mukana noin 20 nuorta Euroopan maista, kuten Puolasta ja Espanjasta. Nuorisovaihto on vähän niin kuin kansainvälinen leiri, mutta sillä erotuksella, että nuoret ovat mukana vaihdon suunnittelussa.

Päätin osallistua kansainvälisiin projekteihin, koska halusin kehittää itseäni, päästä tutustumaan uusiin kulttuureihin ja kehittää englannin kielitaitoa. Olen myöhemmin aikuisiällä osallistunut puolen vuoden mittaisiin Erasmus+ -vaihtoihin yliopiston kautta Turkissa ja myöhemmin keväällä Ranskassa. Uskon, että kokemukset ulkomailla ovat olleet itselleni hyödyllisiä opintojen, tulevaisuuden uran ja henkilökohtaisen kehittymisen kannalta.

Italiassa leirin teemoina olivat kierrätys ja ympäristö, joista keskustelimme ryhmissä ja toteutimme erilaisia harjoituksia ja workshoppeja aiheista. Pakko myöntää, että en tuolloin ollut kovin perehtynyt kierrätykseen ja leirillä opin paljon kierrätyksen tärkeydestä ja seurauksista ympäristöön. Harjoitusten lisäksi meillä järjestettiin vapaa-ajan toimintaa, jolloin matkustimme Torinon kaupungissa. Kävimme museoissa ja tutustuimme toisiimme. Seurassani matkusti 2 samanikäistä suomalaista, joihin pidän yhteyttä edelleen.

Seuraava viikon mittainen kansainvälinen nuorisovaihto nimeltä “Tower of Babylon” tapahtui 2 vuotta myöhemmin Belgiassa. Sinnekin osallistuin 4 muun suomalaisen kanssa, joita en tuntenut ennestään. Tähän projektiin osallistuin ryhmänjohtajana, mikä tarkoitti sitä, että minun täytyi huolehtia erilaisista käytännön asioista.  Asuimme leirikeskuksessa Oudenaardessa, joka on kunta Itä-Flanderin provinssissa. Jaoin huoneen 3 muun naispuolisen osallistujan kanssa

Leirikeskuksessa oli erilaista ulkoilmatoimintaa, kuten kiipeilyä, estejuoksua ja melontaa. Eräänä päivänä osallistuimme tunnin kestoisen seikkailupolun ylittämiseen, jossa oli erilaisia esteitä ja lopussa olimme kaikki mudan peitossa. Muistan ikuisesti, kuinka hauska hetki tämä oli.

Leirin ohjelmaan kuului myös, että meloimme yhdessä saarelle ja toimme mukanamme puutavaraa, josta rakensimme tornin. Mikäli ei halunnut tai pystynyt olla mukana rakennushommissa, oli mahdollista neuvotella itsensä johonkin toiseen hommaan. On hyvä muistaa, että nuorisovaihdoissa mihinkään ei ole pakko ryhtyä. Aina löytyy jokin muu tehtävä tarpeen vaatiessa. Esimerkiksi tässä tilanteessa muutamat eivät halunneet osallistua melontaan, joten heille annettiin tehtäväksi siivota tai järjestää seuraavia aktiviteetteja.

Toinen merkittävä muisto matkalta oli “international evening”, joka yleensä järjestetään jokaisessa nuorisvaihdossa. Tapahtuman ideana on tuoda oman maan perinteistä ruokaa ja jakaa kulttuuria keskenään muiden kanssa. Minun tehtävänäni ryhmänjohtajana oli pitää huolta, että jokainen meidän ryhmästä tuo sovitun osuuden ruoasta, kuten salmiakkia ja leipäjuustoa. Ennen ruokaostoksia meille myönnettiin budjetti, jonka käytimme tarvikkeiden ostamiseen. Teimme myös ruokaa yhdessä, kuten italialaista gnocchia. Leirin painopisteenä oli ottaa kaikki huomioon, joten söimme yhteisten aterioiden aikana vegaanista ruokaa. Tuolloin opin, että vegaaninen ruoka voi olla myös hyvää.

Myöhemmin noin vuoden kuluttua osallistuin kuukauden kestoiseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistyöhön Kreikkaan. Vapaaehtoistyö tapahtui pienessä kylässä nimeltä Krioneri, joka sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Ateenasta. Muistan, kuinka kovasti minua jännitti kyseinen matka, sillä en ole ennen asunut niin kauan omillani. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että päätin lähteä.

Päivisin teimme ulkotöitä, kuten historiallisen polun ja talon kunnostamista, puutarhanhoitoa ja tapahtumien järjestämistä. Saimme myöskin päivärahaa, jonka käytimme vapaa-ajalla matkustamiseen ja ruokaan. Meille tarjottiin päivittäin lounas ja illallinen, ja asuimme kerhotalolla. Tälläkin kertaa järjestimme kansainvälisen illan, missä valmistin rosollia. Laadin esitelmän suomalaisesta kulttuurista ja historiasta, jonka esitin muille projektin jäsenille ja kylän asukkaille.

Muistan, kuinka alussa jännitin vieraiden ihmisten kanssa elämistä uudessa ympäristössä. Tässä projekteissa jouduin välillä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, minkä koin hyvin kasvattavaksi kokemukseksi. Kulttuurishokit sekä uudet ympäristöt ja niihin sopeutuminen kuuluvat kokemuksina kansainvälisiin vaihtoihin. Uskon myös, että nimenomaan yhteiselon ansiosta pääsin tutustumaan muihin syvällisemmin ja luomaan elinikäisiä kaverisuhteita.

Videoesite vapaaehtoisprojektista:

https://www.youtube.com/watch?v=9gnAtChQmys

Viimeisin viikon mittainen nuorisovaihto, johon osallistuin, oli Ranskassa, pienessä kaupungissa nimeltä Laguepie. Aiheena oli ryhmät, jotka kuuluivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Nuorisovaihdossa oli osallistujia myös EU:n ulkopuolisista maista, kuten Valko-Venäjältä, Turkista ja Ukrainasta. Keskustelimme kerhohuoneella omista kokemuksista LGBT-ihmisten oikeuksista meidän maissamme ja pohdimme ratkaisuja vähemmistöjen kohtaamiin ongelmiin.

Tämän nuorisovaihdon aikana asuimme leirikeskuksessa, jossa jaoin huoneeni ukrainalaisen ja valkovenäläisen tytön kanssa. Keskustelimme myös vapaa-aikana omista näkemyksistämme leirin aiheisiin. Osallistuin hyvin mielenkiintoisiin keskusteluihin sekä sain uusia ystäviä.

Vapaa-ajalla matkustimme läheisiin kyliin liftaamalla, mikä tuntui turvalliselta, koska kyläyhteisö oli hyvin pieni ja kaikki tunsivat toisensa. Opin leirin aikana monta asiaa vähemmistöjen kokemuksista eri maissa ja rupesin myös kyseenalaistamaan omia näkemyksiä liittyen Suomen vähemmistökysymyksiin. Pääsin lisäksi käyttämään ranskan kieltä, jota olin opiskellut aikaisemmin koulussa.

Uskon vahvasti, että kannattaa nauttia vaihdossa vapaa-ajalla mahdollisimman paljon matkustelusta ja uuden kulttuurien antimista. Koen, että EU-projekteissa pääsee avartamaan omaa maailmankuvaa ja kulttuurillisten eroavaisuuksien myötä ymmärtää omaa kulttuuriaan paremmin. Suosittelen lämpimästi Erasmus+ ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen projekteja jokaiselle, joka haluaa oppia erilaisista kulttuureista, hankkia uusia ihmissuhteita ja kehittyä ihmisenä.

Updated on Tiistai, 17/02/2026