Kerro lyhyesti itsestäsi – Mikä on nimesi, mistä olet kotoisin ja mitä teet tällä hetkellä?
Moikka! Olen Unni ja asun Keravalla. Olen 14-vuotias ja tällä hetkellä käyn Sompion koulussa kahdeksatta luokkaa.
Mistä sait tietää EU:n nuoriso-ohjelmista? Kuinka päädyit juuri tähän vaihtoon? Millaisia odotuksia sinulla oli ja millainen tilanteesi oli ennen nuorisovaihdon aloittamista?
EU:n nuoriso-ohjelmista olen saanut tietää montaa reittiä. Minulla on kokemusta lyhyessä, viikon nuorisovaihdossa olevien ranskalaisten koululaisten majoittamisesta. Lisäksi olen kuullut isoveljeltäni paljon tarinoita nuorisovaihdoista ja -projekteista, joilla hän on ollut mukana.
Tähän vaihtoon päädyin mukaan isoveljeni kautta. Olen mukana partiossa, ja niin on isoveljenikin. Hänen lippukuntansa oli hakenut ja suunnitellut kyseistä projektia useamman vuoden ajan, ja se saatiin onneksi järjestymään. Pääsin projektiin mukaan peruutuspaikalle, joten sain tiedon vasta keväällä. Osallistuin kuitenkin lähtöä edeltäviin valmisteluihin ja projektin toteutukseen.
Odotin projektia innolla, sillä isoveljeni on ollut mukana monella vastaavanlaisella reissulla. Olen kuunnellut hänen tarinoitaan ihaillen. Ennen tätä projektia minulla ei ollut kummemmin ystäviä ulkomailta. Englannin kielitaitoni oli melko hyvä, mutta en oikein uskaltanut tai ollut joutunut käyttämään sitä perheen kanssa matkustaessa. Projekti oli ensimmäinen ulkomaille suuntautuva matkani ilman vanhempia. Sen vuoksi minua jännitti moni seikka: osaisinko puhua englantia tarpeeksi hyvin, viihtyisinkö uusissa maissa ja saisinko ystäviä. En nimittäin tuntenut lähes ketään isoveljeni lippukunnasta, jonka nuorten kanssa olin nyt lähdössä tälle nuorisovaihto-ohjelmalle. Onneksi tämä muuttui pian, kun pääsin mukaan suunnitteluun ja tapaamisiin.
Missä vaihto järjestettiin, kuinka pitkään se kesti ja mitä teit sen aikana?
Vaihto järjestettiin Kreikassa, lähellä Thessaloníkia. Majoituimme eräällä leirintäalueella vuoren rinteellä. Itse vaihdon projektiosuus kesti kuusi päivää, mutta koska matkustimme maata pitkin, koko reissuun meni yhteensä kaksi viikkoa. Teimme matkan kesäkuun alussa.
Matkan varrella yövyimme ja pysähtelimme eri maiden tunnetuissa kohteissa mutta myös aivan tavallisilla alueilla. Bussissa hioimme työpajojen ohjelmia ja tutustuimme muihin matkatovereihimme. Sain nopeasti ystäviä. Itse projektin aikana tutustuimme muiden maiden partiolaisiin (jotka olivat osana projektia), ohjasimme ja osallistuimme erilaisiin rauhaa käsitteleviin työpajoihin ja opimme muiden maiden kulttuurista. Projektin nimi oli “Paths for Peace”, eli aiheena oli rauha. Mielestäni aihe oli hyvä ja ajankohtainen.
Millaista oli matkustaa Eurooppaan maata pitkin? Mitä uutta opit maata pitkin matkustamisesta ja vihreästä matkustamisesta vaihdon aikana?
Euroopassa maata pitkin matkustaminen oli aivan upea kokemus. Rakastin nähdä uusia paikkoja ja nähdä eri maita ns. pintaa syvemmältä. Uskoisin, että maata pitkin matkustaessa oppi paljon enemmän itse maiden kulttuureista ja oikeasta elämästä kuin jos olisi vaikkapa vain lentänyt maan pääkaupunkiin. Tuli paljon positiivisia kokemuksia siitä, miten vuorovaikutus onnistui paikallisten kanssa vaikkei englantia olisi puhuttukaan kaikissa pikkukylissä.
Maata pitkin matkustamisesta tuli hyvä ja vastuullinen olo, sillä se on huomattavasti ekologisempaa kuin lentäminen. Lisäksi esim. lämpötilaan tottuminen oli helpompaa, kun muutos Suomen koleasta ilmasta Kreikan kosteaan kuumuuteen tapahtui “asteittain”. Matka sujui joutuisasti, ja näin ja koin paljon upeita asioita. Bussissa istuminenkaan ei ollut tylsää, sillä pystyi tutustumaan matkatovereihin sekä katselemaan, miten maisemat ja kasvillisuus muuttuivat. Lisäksi koska emme nukkuneet kuin parina yönä bussissa, näimme paljon erilaisia kaupunkeja yöpyessämme matkan varrella.
Oliko jotain, mikä yllätti sinut?
Eniten minut yllätti se, miten hienosti totuin kaikenlaisiin olosuhteisiin. Minua oli jännittänyt matkustaminen ilman vanhempia ja kokonaan uusien ihmisten kanssa oleminen sekä matkustaminen. Kaikki sujui kuitenkin hienosti ja huomasin, että omalla suhtautumisella asioihin voi vaikuttaa niiden vakavuuteen. Projekteilla, joissa on paljon ihmisiä ja tapahtumia, voi sattua kaikenlaista yllättävää. Sen vuoksi kannattaa aina mieluummin suhtautua vastoinkäymisiin ilolla kuin valittamalla.
Itse projektin aiheesta minut yllätti, kuinka erilaisissa olosuhteissa loppujen lopuksi elimme muiden maiden projektin osallistujien kanssa. Mukana oli georgialaisia, ukrainalaisia ja kreikkalaisia nuoria. Rauha tarkoittaa meille kaikille hyvin eri asioita. Ukrainalaisten ikäisteni nuorten tarinat kolahtivat kyllä syvälle.
Mitä uutta opit?
Opin valtavasti muiden maiden kulttuureista, etenkin niiden, joista meillä oli muita osallistujia projektilla. Monissa maissa meille suomalaisille itsestään selvät asiat voivat olla luksusta. Tämä kaikki konkretisoitui, kun matkusti ja vieraili muissa maissa ihan normaaleilla asuinalueilla eikä vain suurkaupungeissa.
Rauhasta ja projektista opin, että monilla nuorilla on hyvin erilaisia ja tasoisia ongelmia rauhan kanssa heidän kotimaissaan. Tämän avulla opin arvostamaan vielä enemmän omaa elämääni. Rauhalla on myös mielestäni eri tasoja, kuten jokapäiväisen elämän rauhaa ja koko maailmaa koskettavaa rauhaa. Keskustelut ryhmissä rauhasta ja konfliktien ratkaisemisesta olivat rakentavia.
Matkalla opin tuntemaan monia ihmisiä ja sain uusia ystäviä. Opin hieman heidän kieliään ja huomasin, että osasin hyödyntää kouluaineita käytännössä. Maantiedossa opitut kasvillisuusvyöhykkeet vaihtuivat bussin ikkunan takana ja monissa ryhmätöissä kerätyt taidot tulivat tuollakin ihmisten kanssa työskennellessä tarpeeseen. Opin myös rohkeutta englannin puhumiseen ja vuorovaikutukseen kielimuurista huolimatta. Itseluottamus parani, kun muut ymmärsivät puhettani ja mielipiteitäni. Kaikki olivat mukavia, ja olen iloinen ja kiitollinen tästä upeasta mahdollisuudesta!
Millä tavalla tämä kokemus on vaikuttanut myöhempään elämääsi?
Myöhempään elämääni tämä kokemus on vaikuttanut merkittävästi. Sosiaalisten taitojen saralla olen rohkeampi ja varmempi omasta kielitaidosta ja kyvystäni tutustua muihin ihmisiin. Myös usko selviämiseen erilaisissa oloissa vahvistui, kun kaikki ei aina mennyt suunnitelmien mukaan mutta pysyin silti positiivisena. Englannin puhumiseni ja rohkeuteni sen käyttöön nousi huomattavasti.
Myöskin käsitykseni rauhasta vahvistui. Suomen turvallista ja rauhallista ympäristöä oppi arvostamaan paljon enemmän, kun on kuullut saman ikäisten ukrainalaisten nuorten tarinoita sodan kauhuista. Nykyään aiemmin kaukaiset asiat muualla Euroopassa tuntuvat jollain tapaa läheisemmiltä. Kokemus on ollut aivan uskomaton, ja näissä tapahtumissa riittää ajateltavaa ja muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa!
Updated on Keskiviikko, 03/12/2025